Värimalleja

Tässä käsitellään kahta eri värimallia. Tekstit Wikipediasta koska yolo eikä kukaan kieltäny(??).

RGB (Red, Green, Blue)

RGB-värimalli on väritila, jossa eri värejä muodostetaan sekoittamalla keskenään punaisen, vihreän ja sinisen väristä valoa. Värimallin nimi juontuu näiden päävärien englanninkielisistä nimistä: red, green, ja blue. Tällaista värillisiä valoja yhdistelevää värimallia kutsutaan additiiviseksi, mikä on vastakohta esimerkiksi painotekniikassa käytetylle subtraktiiviselle, värejä valosta vähentävälle, värimallille. RGB-värimallia käytetään värien esittämiseen muun muassa tietokoneessa ja televisiovastaanottimessa, joiden näyttölaitteiden pikselit muodostuvat punaisen, vihreän ja sinisen värisistä valonlähteistä.

Kuvatiedostoja käsitellään yleensä RGB-väritilassa. RGB-värikuvatiedosto muodostuu kolmesta värikanavasta. Näytöllä kanavat näkyvät punaisina, vihreinä ja sinisinä pisteinä, havaittava väri syntyy näiden pisteiden yhteisvaikutuksesta. Käytettäessä 24 bitin bittisyvyyttä, eli 8 bittiä osaväriä kohden, joka on digitaalisissa kuvissa eniten käytetty bittisyvyys, jokainen kuvapiste voi esittää 256 erilaista kirkkaustasoa kutakin kolmea osaväriä kohti. Kaikki väriyhdistelmät (256 × 256 × 256) voivat tällöin muodostaa 16 777 216 erilaista väri-kirkkausyhdistelmää.

Digitaalikamerat tallentavat kuvatiedostot yleensä sRGB-väriavaruudessa. Ammattilaiskameroissa väriavaruudeksi voidaan valita muukin väriavaruus. sRGB-väriavaruus vastaa näytön asetuksista löytyvää sRGB-väriavaruutta. sRGB on määritelty vuoden 1996 monitorien väritoistolle, mutta myös nykyiset CRT- ja nestekidenäytöt sekä digitaalikamerat ja tulostimet noudattavat sRGB-standardia. Ammattikäytössä sRGB-väriavaruutta pyritään yleensä välttämään, koska se ei kata kaikkia värejä (etenkään sinivihreitä), jotka voidaan esittää CMYK-mallilla.

Skanneri saattaa tehdä kuvatiedostoon värihunnun, jolloin jotkut RGB-väreistä korostuvat kuvassa. Värihuntu poistetaan kuvaan jätetyn harmaakortin ja kuvankäsittelyohjelman harmaan pipetin avulla. Myös digitaalikamerat tallentavat kuvan RGB-muodossa. Kameran ottama kuva on kennolla yleensä ns. Bayer-RGB-muodossa, josta luodaan normaali RGB-kuva erilaisten algoritmien avulla.

CMYK (Cyan, Magenta, Yellow, Key)

CMYK on yksi kuvatiedostoissa ja painotuotteissa käytettävistä väritiloista. Lyhenne CMYK tulee englannin sanoista Cyan (syaani), Magenta (magenta), Yellow (keltainen) ja Key (avainväri eli musta). Väriavaruus tarkoittaa niitä värejä, joita käytetään sekä valokuvia että piirustuksia tallennettaessa, esitettäessä, tulostettaessa ja painettaessa.

Kun kuva tallennetaan kuvankäsittelyohjelmassa CMYK-väritilassa, jokaiseen kuvatiedoston pikseliin tallentuu neljän värin voimakkuustiedot - syaanin (vaalea sininen), magentan (sinertävä punainen), keltaisen ja mustan värin voimakkuus.

CMYK on subtraktiivinen väriavaruus: esimerkiksi paperipinnalle painetut CMYKin osavärit estävät osaa valosta heijastumasta silmään, ja silmä havaitsee valoon jäljelle jääneen värin. Silmä näkee väripinnan sitä tummempana mitä enemmän väriä on käytetty.

Kuvia tallennetaan CMYK-muodossa yleensä vain tulosteissa ja painotuotteissa käyttämistä varten, koska CMYK-väriavaruus ei sovellu esimerkiksi kuvien näyttämiseen tietokoneen näytöllä. Tietokoneiden näytöt käyttävät yleensä kolmiväristä RGB-värimallia. CMYK on yleisistä väriavaruuksista suppein, eli sillä voidaan muodostaa vähiten erilaisia värejä. Laajin on puolestaan LAB, jota käytetään laajuutensa vuoksi usein välitilana muunnoksissa eri väriavaruuksien välillä.

CMYK-avaruuden perusvärit on valittu kuvien paperille painamiseen soveltuviksi. Tätä väriavaruutta käytetäänkin pääasiassa painotuotteissa, jolloin puhutaan neliväripainosta.

Kukin neljästä osaväristä painetaan paperille erikseen. Värien voimakkuutta säädetään muodostamalla väreistä tiheässä olevia rasteripisteitä, jotka peittävät vain osan painettavasta paperipinnasta. Rasteroinnin avulla neljällä perusvärillä saadaan aikaan periaatteessa miljoonia erilaisia värisävyjä. Käytännössä paperille painettuina ihmissilmälle erottuvien erilaisten sävyjen määrä on enintään joitakin tuhansia.

Yleensä neliväripainossa valokuvat painetaan rasteroituina ja tekstit kompaktilla eli sadan prosentin väripinnalla. Teoriassa musta voidaan muodostaa käyttämällä sata prosenttia syaania, magentaa ja keltaista. Jotta väriaineet toimisivat käytännössä, joudutaan niiden puhtaudesta tinkimään. Kun yksi tai useampi väriaineista ei ole sataprosenttisen puhdas, osa valosta heijastuu imeytymisen sijasta. Tämän takia kolmivärinen musta on yleensä samean ruskea. Musta painetaan kuitenkin erillisellä mustalla osavärillä, jolloin painotulos on parempi.

Tyypillisin neliväripainon laatuongelma on kohdistusvirhe. Tällöin neljä osaväriä eivät painoprosessissa osu täsmälleen samaan kohtaan paperia, ja painotuloksesta tulee suttuinen ja "liikahtaneen" näköinen.