Kuvatulva

Teknisen reproduktion eräs historiallinen seuraus on meitä ympäröivän maailman

kuvien määrän huomattava kasvu- kuvatulva. Vain sata vuotta sitten kuva oli

huomattavasti harvinaisempi osa ihmisten arkea kuin nykyisin. Tänään ihmiset

viettävät kuvien parissa merkittävän osan päivittäisestä elämästään.

Kuvatulvan on arveltu aiheuttavan niiden merkityksen vähentymisen

(merkitysinflaatio). Yleistyessään kuvat myös väistämättä tulevat yhä

ideologisemmiksi, kun kuvallinen viestintä globalisoituu ja koskettaa erilaisia

kulttuureita. Esim. kuva ideologisten taisteluiden välikappaleina : 2005-2006

Muhammad-pilapiirrosjupakka tai Tallinnassa 2007 kiista Pronssisoturi-patsaan

Kuva on sekä taiteen että viestinnän kieli. Kuva herättää ihmisen uteliaisuutta,

jonka takia se voi myös selkiyttää, havainnollistaa ja tehdä asioita kiinnostavaksi.

Esim. yrityskuva ei tarkoita ainoastaan yrityksen graafista asua, vaan se on nykyisin johdonmukainen osa viestintästrategiaa, johon kuuluvat niin yrityksen toimitilat, tuotteiden jakelu kuin sisäinen viestintäkin.

Kuva ja sana voivat toimia tehokkaasti yhdessä. Graafinen suunnittelu auttaa katsojaa

tulkitsemaan viestejä. Kuvitus eli illustraatio tarkoittaa kuvalajia, jolle on ominaista

se, että aiheena oleva kertomus on ensisijainen verrattuna kuvan muotoon tai tyyliin.

Kuvitus on harvoin täysin itsenäinen teos, vaan se liittyy läheisesti tekstiin. Kuvitus ja

visualisointi havainnollistavat tai elävöittävät yleensä sellaisia asioita, joita on vaikea

kuvittaa muilla graafisilla esityksillä tai valokuvilla.

Kartat, graafiset esitykset ja kirjaimet ovat myös osa kuvallista viestintää, kuten

taitto, ladonta ja ortografia eli oikeinkirjoitus. Voidaan väittää, että ihminen lukee

katsomalla sanakuvia ja käsitys niiden selkeydestä on jokaisen kirjoittajan vahvuus.

Tässä mielessä kuvallisen viestinnän osaamisella on varsin suuri kysyntä, sillä tänään

kaikki kirjoittajat ovat myös jossain määrin typografeja, latojia ja taittajia.

Kuvallinen viestintä on joukkoviestintää, mutta sen historia eri tyyli- ja aatesuuntineen on usein varsin lähellä muuta kuva- ja taidehistoriaa. Monet graafisen suunnittelun ammattilaiset pitävätkin kuvataidetta ja taidehistoriaa ammatillisen innovaation lähteenä.

Tietokoneohjelmien, pelien, internetin ja älypuhelimien myötä erilaiset

käyttöliittymägrafiikat ja infografiikat ovat yleistyneet.

Lähde: wikipedia

Kuvan digitalisoituminen

Analoginen ja digitaalinen ovat tietotekniikan käsitteitä, joilla kuvataan

informaation välittymistä. Kuva voidaan tallentaa analogisin tai digitaalisin

menetelmin ja se voidaan synnyttää, siirtää ja sitä voi muokata näillä

järjestelmillä. Kuvan muuttaminen digitaaliseksi  tarkoittaa sitä että analoginen kuva muutetaan tietokoneen ymmärtämään muotoon eli numeraalisiksi arvoiksi.

Digitaaliset kuvat alkoivat yleistyä erilaisten kuvankäsittely- ja kuvanteko-

ohjelmien kehityttyä. Digitaalisen kuva-aineiston määrä kasvoi

1980-luvulta alkaen, kun kuvanlukijat eli skannerit sekä digitaaliset

valokuvauskamerat sekä myöhemmin digitaaliset videokamerat ilmestyivät

kulutustavaramarkkinoille.

Nykyisin kuvia ei ainoastaan muuteta digitaalisiksi vaan ne luodaan suoraan

valokuvaamalla, piirtämällä tai mallintamalla digitaalisiksi.

Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen on kuvan prosessointia, jossa

käsitellään pikseleitä käden kontrolloimana. Syöttölaite voi olla hiiri,

joka sopii huonosti piirtämiseen tai stylus eli piirrin, joka yhdistetään

piirustuslaudan (piirustuslevy, digitointipöytä) kautta tietokoneeseen.

Industrialismin aikana kehitettiin kuvan reproduktio- eli monistamiskeinoja,

jotka mahdollistivat niiden esittämisen yhä tarkemmin ja tehokkaammin.

Erilaisten painotekniikoiden ja vuonna 1826 keksityn valokuvauksen

käyttöönotto alkoi yleistyä 1800-luvun lopulta alkaen.

Digitalisoituminen aiheuttaa muutoksia juuri kuvan reproduktion suhteen.

Digitaalisten kuvien tekeminen, vertaaminen, siirtäminen, muokkaus,

kopiointi ja julkaiseminen on nopeampaa ja helpompaa kuin aikaisemmin.

Tietokoneistuminen muuttaa kuvan tekemisen välineitä ja prosesseja lähes

kaikilla kuvallisen viestinnän ammattialoilla, kun tietokoneesta on tullut yksi kuvan tekemisen apuväline muiden rinnalle.

Vektorigrafiikka

Vektorigrafiikka on tietokonegrafiikan muoto, joka perustuu koordinaatistoon sidottuihin objekteihin, kuten polygoneihin, ympyröihin, kaariin ym. matemaattisesti määritellyistä alkioista. Objektit esitetään koordinaatein sekä matemaattisin funktioin, mikä mahdollistaa kuvan koon sekä muodon muokkaamista ilman, että sen laatu huononee silminnähden tai muutenkaan. Kuvan tallennuskoko ei riipu pikseleistä vaan yksityiskohtien määrästä, ja tästä syystä tallennuskoko on yleensä bittikarttakuvia pienempi. Vektorigrafiikka ei juurikaan sovi valokuvien käsittelylle, mutta esimerkiksi simppelit muodot ja ääriviivat onnistuvat hyvin. Vektoria ja bittikarttaa voidaan kuitenkin yhdistää.

http://nabhan.deviantart.com

http://jeremyyoung.deviantart.com

Rasterikuvan (bittikartta) muuttamista vektorimuotoon kutsutaan vektoroinniksi.

Vektorigrafiikassa käytettäviä tiedostomuotoja ovat mm. PDF (Portable Document Format) ja PS (Postscript). Myös SVG (Scalable vector Graphics) on nousussa.

Tunnetuimpia ja suosituimpia vektorigrafiikassa käytettäviä ohjelmia ovat mm. Flash, Freehand, Adobe Illustrator, Corel Draw, InDesign ja Inkscape.

http://jsmarantz.deviantart.com

Bittikarttagrafiikka

Bittikarttagrafiikka on yleinen digitaalinen kuvanesitysmenetelmä tietotekniikassa. Tällä menetelmällä tehtyjä kuvia kutsutaan bittikarttakuviksi, rasterikuviksi ja pikselikuviksi. Kuvat muodostuvat pikseleistä eli väripisteistä, joiden värimaailma on hyvin laaja; mahdollisuuksia löytyy jopa yli 16,7 miljoonaa.

http://deertrot.deviantart.com

Bittikarttagrafiikkaa käytetään esimerkiksi valokuvien digitaalisessa tallennuksessa ja erilaisten kuvien ja kaaviodien esittämisessä netissä. On suositeltavaa tehdä suurikokoisia bittikarttakuvia, jotta niiden muokkaus ja käyttö tulevaisuudessa olisi kätevämpää. Bittikarttakuvien tiedostokoko on pakkaamattomana suuri, mutta esimerkiksi JPEG-muotoon tallennettaessa koko kutistuu huomattavasti. JPEG on tarkoitettu lähinnä valokuville, eikä se sovellu kovin hyvin esimerkiksi piirroksille. PNG ja GIF ovat myös pakattuja tiedostomuotoja, mutta ovat kooltaan JPEG:ä suurempia. Pakkaamattomia muotoja ovat mm. BMP ja TIFF.

http://westlylafleur.deviantart.com

Bittikarttakuvan laadun määrää kaksi ominaisuutta: pikseliresoluutio ja värisyvyys. Näiden lisäksi mahdollinen häviöllinen kuvanpakkaus (JPEG) vaikuttaa lopulliseen kuvanlaatuun.

Pikseliresoluutio kertoo pikseleiden määrän korkeus- ja leveyssuunnassa ja sen yhteyteen toisinaan liitetään myös värisyvyys; kuvan todellista resoluutiota ei voida parannella jälkikäteen, suuren kuvakoon avulla kuvaa voi pienentää ja suurentaa mutta se ei takaa tarkkaa lopputulosta.
Värisyvyys ilmaisee kuinka monta bittiä käytetään värin esittämiseen pikseliä kohden; nykyään värisyvyys on lähes aina 24 bpp (bittiä per pikseli) eli kolme tavua pikseliä kohden, yksi kullekin RGB-komponentille.

Digikameroista puhuttaessa puhutaan megapikseleistä eli bittikarttakuvan kaikkien pikselien lukumäärää. Mitä alempi arvo on, sitä vähemmän pikseleitä. Pikselitiheyttä (painetun kuvan tarkkuutta) käytettäessä kuvanlaadun mittarina megapikselit ovat kuitenkin harhaajohtava tapa ilmaista kuvanlaatua verrattuna pikseliresoluutioon.

http://kingcromb.deviantart.com