Kuvia lel

                                                                   
 Sirius Jefferson, jonka tekijä on Natasha Kihlakaski, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

 Doc, jonka tekijä on Natasha Kihlakaski, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

 Javik, jonka tekijä on Natasha Kihlakaski, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

 Groot/Rocket, jonka tekijä on Natasha Kihlakaski, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Bränditutkimus

If it ain't accurate, don't bother!

1. Hyperion valmistaa aseita sekä New-U Stationeita eli respawn-pisteitä. Arsenaaliin kuuluvat pistoolit, konepistoolit, haulikot sekä tarkkuuskiväärit.

2. Hyperionin aseet keskittyvät tarkkuuteen ja rekyylin minimointiin. Aseet ovat tunnistettavissa polygonisista ja terävist muodoista, voimakkaista väreistä (joista perusvärinä kirkas keltainen) sekä yhtiöpohjaisista nimeämismetodeista, esim. Apparatus, Impact, Vision, Transmurdera, Crowdsourcing, Development, Competition ja Policy.

3. Hyperionin logo on moderni ja ehkä hieman futuristinen, yhtiön periaatteita mukaillen. Pientä mahtipontisuutta lisää iso H-kirjain nimen takana, jota ei muiden aseenvalmistajien logoista löydy.

maniakmonkey.deviantart.com

Kauppajuttuja

•       Kauppapaikkana julkinen tila

•       Ensimmäisiä mainoksia oli jo Rooman kulttuurissa. Tarjolla olevista tavaroista ja palveluista saattoi lukea torien laidoilta seiniin kiinnitetyistä julisteista. Julkisessa tilassa oli myös hallitsijoiden eli vallan näköispatsaita ja voitokkaiden sotapäälliköiden riemukaaria. Nykyään kaupalliset kuvat täyttävät tyypillisen eurooppalaisen katukuvan miltei visuaaliseen saasteeseen asti.

•       Julkisen vallan rakenteet ovat puolestaan näkymättömämpiä, ja kietoutuvat kuluttamisen ja kapitalismin ympärille. Mainostajat pyrkivät löytämään yhä uusia keinoja vangita kuluttajan huomio, ja siksi ylilyöntejäkin tapahtuu. Hyvä mentaalinen harjoitus voisi olla kävellä kaupungilla ja kuvitella katutila ilman mainoksia sellaisena kuin kaupunkikaavan suunnittelija ja arkkitehdit sen alun perin tarkoittivat.

•       Pohjois-Korean avattua rajansa väliaikaisesti ulkomaalaisille syksyllä 2005 vierailijat saivat kulttuurishokin. Katukuvasta puuttui mainonta. Sen sijaan saatiin ihailla valtavia seinämaalauksia ja monumentteja, jotka ylistivät Suurta johtajaa Kim Il-sungia ja hänen politiikkaansa. Julkisesta tilasta voidaan siis päätellä niitä vallanrakenteita, jotka ohjaavat kyseistä yhteiskuntaa ja arvoja, joita se kauppaa jäsenilleen.

•       Kaupalliset unelmat

•       Ihmisten yhteisöllisyys näyttää rakentuvan rahan ansaitsemisen ja sen kuluttamisen välille.

•       Jäljelle jäävän ajan ihminen viettää suureksi osaksi viestinten parissa. Ne tarjoavat hänelle viihdykettä, joka tietysti perustuu ohjelman tuottajan teettämiin kuluttajatutkimuksiin.

•       Enää ei keskustella kasvotusten vaan sosiaalisten medioiden välityksellä.

•       Mainoksien kykyä tavoittaa kohderyhmänsä voidaan testata esimerkiksi AIDA-mallilla (attention=huomio, interest=mielenkiinto, desire=viehatys ja action=toiminta).

•       Mallilla selvitetään, kiinnittääkö mainos kuluttujan huomion ja kiinnostuuko hän siitä? Viehättävätkö mainoksen tarjoamat mielikuvat kuluttajaa? Tunteeko hän halua ajatella tai toimia mielikuvien suuntaisesti ja ostaako hän kyseisen tuotteen

•       Todellisuus ja sen visualisointi

•       Mainonta saattaa käyttää hyväkseen luotettavalta näyttävää tiedon visualisointia. Ihovoiteen tehoa voidaan todistella kaunottaren lisäksi vakuuttavalla kuvalla, jossa voiteen hyvää tekevät osaset imeytyvät ihon orvasketeen.

•       Visualisointi tarkoittaa jonkin asian tekemistä havainnolliseksi näköaistille. Informaation visualisoinnin tavoitteena on saada abstraktissa ja monimutkaisessa informaatiossa piileviä rakenteita ihmiselle ymmärrettävämpään muotoon.

•       Eri visualisoinnin menetelmät ja tekniikat pyrkivät auttamaan päätöksen teossa ja ilmiöiden ymmärtämisessä sekä kokonaisuuksien ja merkityksien löytämisessä, eli ne pyrkivät objektiiviseen tiedon jakamiseen. Tiedon visualisointi on erityisen tärkeää lääke- ja biotieteessä, tekniikassa ja opetuksessa. Tietotekniikan ja tietoverkkojen kehittyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia tiedon visualisointiin. 

Kuva ja kirjoitus

•       Kuva ja kirjoitus

•       Havaitseminen on katsojan valintaa ja tulkintaa. Näkemistä suodattavat havaitsevan ihmisen aikaisempien kokemusten, kuvien ja tietojen lisäksi kuvan esityskonteksti ja muut aistit. Ihmisen tulkitsemia havaintoja, ajatuksia ja kokemuksia sanotaan myös mielikuviksi.

•       Kirjoitus

•       Kirjoitus tarkoittaa kielen ilmaisemista piirretyillä symboleilla, eli kuvilla. Kaikissa kulttuureissa on puhuttu kieli, mutta kirjoitusjärjestelmiä vain osalla.

•       Kirjoituksen etuna tiedon säilyttäminen sen alkuperäisestä esitystapahtumasta riippumattomasti.

•       Kirjoitustaidon myötä on tullut mahdolliseksi välittää tietoja sekä kaukaisiin maihin että tuleville sukupolville.

•       Kirjoitusjärjestelmien kolme perustyyppiä ovat

–      sanakirjoitus,

–      tavukirjoitus

–      äänne- eli aakkoskirjoitus.

•       Nykyään suurin osa maailman kirjoitusjärjestelmistä perustuu aakkosiin.

•       Sanakirjoitusta edustavat kiinan kirjoitusjärjestelmä ja japanin kanjit.

•       Kuvakirjoitus

•       Kuvakirjoituksessa (piktogrammikirjoitus, piktografinen kirjoitus) kuva merkitsee sanaa.

•       Egyptiläinen hieroglyfikirjoitus oli alkuaan ruukkuihin ja muualle piirrettyjä kuvia, joita alkoi ilmestyä viimeistään 3500 ekr. Varsinainen hieroglyfikirjoitus syntyi vuoteen 3100 ekr. mennessä. 

•       Varhaisin kuvakirjoitus oli Mesopotamian Uruk- kirjoitus, joka lienee kehittynyt savisista laskurahoista, joita käytettiin ehkä kaupassa ja verotuksessakin (9000-8000 ekr).

•       Samoihin aikoihin niitä alettiin sulkea savikuoreen, johon alettiin painaa laskurahoilla kuvioita. Lopulta pelkkä savikappale toimitti kirjanpidon virkaa. Noin 3200-3100 eaa. kuvakirjoitus alkoi levitä. Näin kuvakirjoituksen synty vuosiin liittyy kaukokaupan syntyyn.

•       Mesopotamian kuvakirjoitus alkoi kehittyä muutaman sadan vuoden sisään nuolenpääkirjoitukseksi ehkä jo 3000 eaa. alkaen. Ennen kuvakirjoitusta maalattiin erilaisia kuvia muun muassa luolien seiniin.

•       Nykyään käytetään kuvamerkkejä eli piktogrammeja muun muassa liikennemerkeissä. Logogrammi (logografi, ideogrammi, ideografi) on merkki, joka ilmaisee jonkin ajatuksen, esimerkiksi Kuun nousu.

•       Isotype

•       Itävaltalainen Otto Neurath kehitti kuvallisen viestinnän menetelmää,  jota myöhemmin nimettiin Isotypeksi, International System Of Typographic Picture Education.

•       Isotypen sen perusteluna oli kansanvalistaminen kuvien avulla.

•       Isotype edelsi uutta visuaalista kieltä ja toimi liikennemerkkien, käyttöliittymäikonien ja infografiikan esi-asteena

•       Infografiikka: informaation visualisoimista

Kuvan uudet ulottuvuudet

•       Kuvien merkitys ihmiselle on vaihdellut vuosisatojen varrella harvojen etuoikeudesta, juhlallisesta teoksesta jokapäiväiseen kuvavirtaan ja kännykkäkamerakuviin.

•       Kuka vaan voi omistaa, jakaa ja ottaa kuvia. Esim arkikuvahaaste

•       Media-alan ammattilaiselle kuvien merkitysten ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää sillä näitä ilmi ja piilomerkityksiä hyödyntämällä kuvalla pystytään kertomaan paremmin.

–      Tekijänoikeusvapaat kuvat ja niiden käyttö

–      Referenssikirjaston hyödyntäminen

•       Ikoniset ja symboliset kuvat pitävät sisällään merkityksiä joita ei välttämättä heti ymmärrä ja ne liittyvät johonkin tapahtumaan tai ilmiöön.

•       Johdanto: Mikä on kuva?

•       Kuva on näköaistin avulla havaittava kaksi- tai kolmiulotteinen representaatio eli esitys. Sen havaitsemiseen käytetään silmiä, joiden kautta kuvan visuaalinen informaatio välittyy aivoihin, jossa katsoja tulkitsee sen itselleen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

•       Tulkitsemiseen aivot käyttävät henkilön kokemuksia ja opittuja ja kulttuurisia tulkintoja. Aivot vertaavat ja yhdistelevät kuvainformaatiota aiempaan.

•       Kuva on siis jotain mitä kutsutaan merkiksi (tai symboliksi, tekstiksi, viestiksi); se ei vain ole olemassa, vaan se merkitsee tai sanoo jotain tai osoittaa toiseen todellisuuteen.

•       Johdanto: Mikä on kuva?

•       Visuaalinen tarkoittaa jotain näköaistiin liittyvää tai kuvallista. Visuaalinen kulttuuri on kuviin liittyvää kulttuuria. Visuaalinen viestintä on kuvallista viestintää.

•       Visuaalista pohditaan usein vertaamalla visuaalista ja verbaalista eli kuvaa ja sanaa, niiden eroja ja yhtäläisyyksiä.

•       Joissakin kulttuureissa kuvat ovat joko vähäarvoisia tai jopa kiellettyjä ja joissakin niitä palvotaan. Miksi?

•       Perinteisesti kristillisen kulttuurin arvostama media on ennen kaikkea sana. Esim. Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala”.

•       "Visuaalinen kokemus ei koskaan täysin palaudu kielelliseen raportointiin: ihmiset ajattelevat ja tuntevat syvemmin kuin kykenevät kielellisesti ilmaisemaan.  Seppänen: Visuaalinen kulttuuri

•       Iktys eli kreikkalainen lyhennys sanoista: ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja”

•       Johdanto: Mikä on kuva?

•       Kaksiulotteisen kuvan ulottuvuudet ovat korkeus(y) ja leveys(x) ja sellaisen kuvan syvyys on aina illuusio. Syvyyden(z) esittämiseksi on historian aikana kehitetty erilaisia keinoja, joista eräs on perspektiivi.

•       Myös kolmiulotteisia esineitä voidaan kutsua kuviksi. Esimerkiksi kuvanveisto on patsaiden ja veistosten valmistusta tai teollinen muotoilu teollisesti valmistettavien esineiden visuaalisen eli kuvallisen hahmon suunnittelua.

•       3d tulostimella voidaan tuoda kolmiulotteisia digitaalisia kuvia fyysisiksi kolmiulotteisiksi kuviksi.

craftablesshop.tumblr.com

craftablesshop.tumblr.com

•       Johdanto: Mikä on kuva?

•       Laserin avulla voidaan valmistaa selvästi kolmiulotteisilta näyttäviä kuvia, joita sanotaan hologrammeiksi.

bitrebels.com

•       Kuvan neljäs ulottuvuus on aika. Tällöin liikkumattomasta kuvasta tulee liikkuva eli elokuva tai animaatio. Molemmat otettiin käyttöön 1800-luvun lopulla. Tietokone helpottaa sellaisten kuvien esittämistä, joissa on tilaulottuvuuksia enemmän kuin kolme.

Pinterest

http://www.pinterest.com/gurrennatasha/ semmone

Värimalleja

Tässä käsitellään kahta eri värimallia. Tekstit Wikipediasta koska yolo eikä kukaan kieltäny(??).

RGB (Red, Green, Blue)

RGB-värimalli on väritila, jossa eri värejä muodostetaan sekoittamalla keskenään punaisen, vihreän ja sinisen väristä valoa. Värimallin nimi juontuu näiden päävärien englanninkielisistä nimistä: red, green, ja blue. Tällaista värillisiä valoja yhdistelevää värimallia kutsutaan additiiviseksi, mikä on vastakohta esimerkiksi painotekniikassa käytetylle subtraktiiviselle, värejä valosta vähentävälle, värimallille. RGB-värimallia käytetään värien esittämiseen muun muassa tietokoneessa ja televisiovastaanottimessa, joiden näyttölaitteiden pikselit muodostuvat punaisen, vihreän ja sinisen värisistä valonlähteistä.

Kuvatiedostoja käsitellään yleensä RGB-väritilassa. RGB-värikuvatiedosto muodostuu kolmesta värikanavasta. Näytöllä kanavat näkyvät punaisina, vihreinä ja sinisinä pisteinä, havaittava väri syntyy näiden pisteiden yhteisvaikutuksesta. Käytettäessä 24 bitin bittisyvyyttä, eli 8 bittiä osaväriä kohden, joka on digitaalisissa kuvissa eniten käytetty bittisyvyys, jokainen kuvapiste voi esittää 256 erilaista kirkkaustasoa kutakin kolmea osaväriä kohti. Kaikki väriyhdistelmät (256 × 256 × 256) voivat tällöin muodostaa 16 777 216 erilaista väri-kirkkausyhdistelmää.

Digitaalikamerat tallentavat kuvatiedostot yleensä sRGB-väriavaruudessa. Ammattilaiskameroissa väriavaruudeksi voidaan valita muukin väriavaruus. sRGB-väriavaruus vastaa näytön asetuksista löytyvää sRGB-väriavaruutta. sRGB on määritelty vuoden 1996 monitorien väritoistolle, mutta myös nykyiset CRT- ja nestekidenäytöt sekä digitaalikamerat ja tulostimet noudattavat sRGB-standardia. Ammattikäytössä sRGB-väriavaruutta pyritään yleensä välttämään, koska se ei kata kaikkia värejä (etenkään sinivihreitä), jotka voidaan esittää CMYK-mallilla.

Skanneri saattaa tehdä kuvatiedostoon värihunnun, jolloin jotkut RGB-väreistä korostuvat kuvassa. Värihuntu poistetaan kuvaan jätetyn harmaakortin ja kuvankäsittelyohjelman harmaan pipetin avulla. Myös digitaalikamerat tallentavat kuvan RGB-muodossa. Kameran ottama kuva on kennolla yleensä ns. Bayer-RGB-muodossa, josta luodaan normaali RGB-kuva erilaisten algoritmien avulla.

CMYK (Cyan, Magenta, Yellow, Key)

CMYK on yksi kuvatiedostoissa ja painotuotteissa käytettävistä väritiloista. Lyhenne CMYK tulee englannin sanoista Cyan (syaani), Magenta (magenta), Yellow (keltainen) ja Key (avainväri eli musta). Väriavaruus tarkoittaa niitä värejä, joita käytetään sekä valokuvia että piirustuksia tallennettaessa, esitettäessä, tulostettaessa ja painettaessa.

Kun kuva tallennetaan kuvankäsittelyohjelmassa CMYK-väritilassa, jokaiseen kuvatiedoston pikseliin tallentuu neljän värin voimakkuustiedot - syaanin (vaalea sininen), magentan (sinertävä punainen), keltaisen ja mustan värin voimakkuus.

CMYK on subtraktiivinen väriavaruus: esimerkiksi paperipinnalle painetut CMYKin osavärit estävät osaa valosta heijastumasta silmään, ja silmä havaitsee valoon jäljelle jääneen värin. Silmä näkee väripinnan sitä tummempana mitä enemmän väriä on käytetty.

Kuvia tallennetaan CMYK-muodossa yleensä vain tulosteissa ja painotuotteissa käyttämistä varten, koska CMYK-väriavaruus ei sovellu esimerkiksi kuvien näyttämiseen tietokoneen näytöllä. Tietokoneiden näytöt käyttävät yleensä kolmiväristä RGB-värimallia. CMYK on yleisistä väriavaruuksista suppein, eli sillä voidaan muodostaa vähiten erilaisia värejä. Laajin on puolestaan LAB, jota käytetään laajuutensa vuoksi usein välitilana muunnoksissa eri väriavaruuksien välillä.

CMYK-avaruuden perusvärit on valittu kuvien paperille painamiseen soveltuviksi. Tätä väriavaruutta käytetäänkin pääasiassa painotuotteissa, jolloin puhutaan neliväripainosta.

Kukin neljästä osaväristä painetaan paperille erikseen. Värien voimakkuutta säädetään muodostamalla väreistä tiheässä olevia rasteripisteitä, jotka peittävät vain osan painettavasta paperipinnasta. Rasteroinnin avulla neljällä perusvärillä saadaan aikaan periaatteessa miljoonia erilaisia värisävyjä. Käytännössä paperille painettuina ihmissilmälle erottuvien erilaisten sävyjen määrä on enintään joitakin tuhansia.

Yleensä neliväripainossa valokuvat painetaan rasteroituina ja tekstit kompaktilla eli sadan prosentin väripinnalla. Teoriassa musta voidaan muodostaa käyttämällä sata prosenttia syaania, magentaa ja keltaista. Jotta väriaineet toimisivat käytännössä, joudutaan niiden puhtaudesta tinkimään. Kun yksi tai useampi väriaineista ei ole sataprosenttisen puhdas, osa valosta heijastuu imeytymisen sijasta. Tämän takia kolmivärinen musta on yleensä samean ruskea. Musta painetaan kuitenkin erillisellä mustalla osavärillä, jolloin painotulos on parempi.

Tyypillisin neliväripainon laatuongelma on kohdistusvirhe. Tällöin neljä osaväriä eivät painoprosessissa osu täsmälleen samaan kohtaan paperia, ja painotuloksesta tulee suttuinen ja "liikahtaneen" näköinen.

Kuvatulva

Teknisen reproduktion eräs historiallinen seuraus on meitä ympäröivän maailman

kuvien määrän huomattava kasvu- kuvatulva. Vain sata vuotta sitten kuva oli

huomattavasti harvinaisempi osa ihmisten arkea kuin nykyisin. Tänään ihmiset

viettävät kuvien parissa merkittävän osan päivittäisestä elämästään.

Kuvatulvan on arveltu aiheuttavan niiden merkityksen vähentymisen

(merkitysinflaatio). Yleistyessään kuvat myös väistämättä tulevat yhä

ideologisemmiksi, kun kuvallinen viestintä globalisoituu ja koskettaa erilaisia

kulttuureita. Esim. kuva ideologisten taisteluiden välikappaleina : 2005-2006

Muhammad-pilapiirrosjupakka tai Tallinnassa 2007 kiista Pronssisoturi-patsaan

Kuva on sekä taiteen että viestinnän kieli. Kuva herättää ihmisen uteliaisuutta,

jonka takia se voi myös selkiyttää, havainnollistaa ja tehdä asioita kiinnostavaksi.

Esim. yrityskuva ei tarkoita ainoastaan yrityksen graafista asua, vaan se on nykyisin johdonmukainen osa viestintästrategiaa, johon kuuluvat niin yrityksen toimitilat, tuotteiden jakelu kuin sisäinen viestintäkin.

Kuva ja sana voivat toimia tehokkaasti yhdessä. Graafinen suunnittelu auttaa katsojaa

tulkitsemaan viestejä. Kuvitus eli illustraatio tarkoittaa kuvalajia, jolle on ominaista

se, että aiheena oleva kertomus on ensisijainen verrattuna kuvan muotoon tai tyyliin.

Kuvitus on harvoin täysin itsenäinen teos, vaan se liittyy läheisesti tekstiin. Kuvitus ja

visualisointi havainnollistavat tai elävöittävät yleensä sellaisia asioita, joita on vaikea

kuvittaa muilla graafisilla esityksillä tai valokuvilla.

Kartat, graafiset esitykset ja kirjaimet ovat myös osa kuvallista viestintää, kuten

taitto, ladonta ja ortografia eli oikeinkirjoitus. Voidaan väittää, että ihminen lukee

katsomalla sanakuvia ja käsitys niiden selkeydestä on jokaisen kirjoittajan vahvuus.

Tässä mielessä kuvallisen viestinnän osaamisella on varsin suuri kysyntä, sillä tänään

kaikki kirjoittajat ovat myös jossain määrin typografeja, latojia ja taittajia.

Kuvallinen viestintä on joukkoviestintää, mutta sen historia eri tyyli- ja aatesuuntineen on usein varsin lähellä muuta kuva- ja taidehistoriaa. Monet graafisen suunnittelun ammattilaiset pitävätkin kuvataidetta ja taidehistoriaa ammatillisen innovaation lähteenä.

Tietokoneohjelmien, pelien, internetin ja älypuhelimien myötä erilaiset

käyttöliittymägrafiikat ja infografiikat ovat yleistyneet.

Lähde: wikipedia

Kuvan digitalisoituminen

Analoginen ja digitaalinen ovat tietotekniikan käsitteitä, joilla kuvataan

informaation välittymistä. Kuva voidaan tallentaa analogisin tai digitaalisin

menetelmin ja se voidaan synnyttää, siirtää ja sitä voi muokata näillä

järjestelmillä. Kuvan muuttaminen digitaaliseksi  tarkoittaa sitä että analoginen kuva muutetaan tietokoneen ymmärtämään muotoon eli numeraalisiksi arvoiksi.

Digitaaliset kuvat alkoivat yleistyä erilaisten kuvankäsittely- ja kuvanteko-

ohjelmien kehityttyä. Digitaalisen kuva-aineiston määrä kasvoi

1980-luvulta alkaen, kun kuvanlukijat eli skannerit sekä digitaaliset

valokuvauskamerat sekä myöhemmin digitaaliset videokamerat ilmestyivät

kulutustavaramarkkinoille.

Nykyisin kuvia ei ainoastaan muuteta digitaalisiksi vaan ne luodaan suoraan

valokuvaamalla, piirtämällä tai mallintamalla digitaalisiksi.

Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen on kuvan prosessointia, jossa

käsitellään pikseleitä käden kontrolloimana. Syöttölaite voi olla hiiri,

joka sopii huonosti piirtämiseen tai stylus eli piirrin, joka yhdistetään

piirustuslaudan (piirustuslevy, digitointipöytä) kautta tietokoneeseen.

Industrialismin aikana kehitettiin kuvan reproduktio- eli monistamiskeinoja,

jotka mahdollistivat niiden esittämisen yhä tarkemmin ja tehokkaammin.

Erilaisten painotekniikoiden ja vuonna 1826 keksityn valokuvauksen

käyttöönotto alkoi yleistyä 1800-luvun lopulta alkaen.

Digitalisoituminen aiheuttaa muutoksia juuri kuvan reproduktion suhteen.

Digitaalisten kuvien tekeminen, vertaaminen, siirtäminen, muokkaus,

kopiointi ja julkaiseminen on nopeampaa ja helpompaa kuin aikaisemmin.

Tietokoneistuminen muuttaa kuvan tekemisen välineitä ja prosesseja lähes

kaikilla kuvallisen viestinnän ammattialoilla, kun tietokoneesta on tullut yksi kuvan tekemisen apuväline muiden rinnalle.

Vektorigrafiikka

Vektorigrafiikka on tietokonegrafiikan muoto, joka perustuu koordinaatistoon sidottuihin objekteihin, kuten polygoneihin, ympyröihin, kaariin ym. matemaattisesti määritellyistä alkioista. Objektit esitetään koordinaatein sekä matemaattisin funktioin, mikä mahdollistaa kuvan koon sekä muodon muokkaamista ilman, että sen laatu huononee silminnähden tai muutenkaan. Kuvan tallennuskoko ei riipu pikseleistä vaan yksityiskohtien määrästä, ja tästä syystä tallennuskoko on yleensä bittikarttakuvia pienempi. Vektorigrafiikka ei juurikaan sovi valokuvien käsittelylle, mutta esimerkiksi simppelit muodot ja ääriviivat onnistuvat hyvin. Vektoria ja bittikarttaa voidaan kuitenkin yhdistää.

http://nabhan.deviantart.com

http://jeremyyoung.deviantart.com

Rasterikuvan (bittikartta) muuttamista vektorimuotoon kutsutaan vektoroinniksi.

Vektorigrafiikassa käytettäviä tiedostomuotoja ovat mm. PDF (Portable Document Format) ja PS (Postscript). Myös SVG (Scalable vector Graphics) on nousussa.

Tunnetuimpia ja suosituimpia vektorigrafiikassa käytettäviä ohjelmia ovat mm. Flash, Freehand, Adobe Illustrator, Corel Draw, InDesign ja Inkscape.

http://jsmarantz.deviantart.com

Bittikarttagrafiikka

Bittikarttagrafiikka on yleinen digitaalinen kuvanesitysmenetelmä tietotekniikassa. Tällä menetelmällä tehtyjä kuvia kutsutaan bittikarttakuviksi, rasterikuviksi ja pikselikuviksi. Kuvat muodostuvat pikseleistä eli väripisteistä, joiden värimaailma on hyvin laaja; mahdollisuuksia löytyy jopa yli 16,7 miljoonaa.

http://deertrot.deviantart.com

Bittikarttagrafiikkaa käytetään esimerkiksi valokuvien digitaalisessa tallennuksessa ja erilaisten kuvien ja kaaviodien esittämisessä netissä. On suositeltavaa tehdä suurikokoisia bittikarttakuvia, jotta niiden muokkaus ja käyttö tulevaisuudessa olisi kätevämpää. Bittikarttakuvien tiedostokoko on pakkaamattomana suuri, mutta esimerkiksi JPEG-muotoon tallennettaessa koko kutistuu huomattavasti. JPEG on tarkoitettu lähinnä valokuville, eikä se sovellu kovin hyvin esimerkiksi piirroksille. PNG ja GIF ovat myös pakattuja tiedostomuotoja, mutta ovat kooltaan JPEG:ä suurempia. Pakkaamattomia muotoja ovat mm. BMP ja TIFF.

http://westlylafleur.deviantart.com

Bittikarttakuvan laadun määrää kaksi ominaisuutta: pikseliresoluutio ja värisyvyys. Näiden lisäksi mahdollinen häviöllinen kuvanpakkaus (JPEG) vaikuttaa lopulliseen kuvanlaatuun.

Pikseliresoluutio kertoo pikseleiden määrän korkeus- ja leveyssuunnassa ja sen yhteyteen toisinaan liitetään myös värisyvyys; kuvan todellista resoluutiota ei voida parannella jälkikäteen, suuren kuvakoon avulla kuvaa voi pienentää ja suurentaa mutta se ei takaa tarkkaa lopputulosta.
Värisyvyys ilmaisee kuinka monta bittiä käytetään värin esittämiseen pikseliä kohden; nykyään värisyvyys on lähes aina 24 bpp (bittiä per pikseli) eli kolme tavua pikseliä kohden, yksi kullekin RGB-komponentille.

Digikameroista puhuttaessa puhutaan megapikseleistä eli bittikarttakuvan kaikkien pikselien lukumäärää. Mitä alempi arvo on, sitä vähemmän pikseleitä. Pikselitiheyttä (painetun kuvan tarkkuutta) käytettäessä kuvanlaadun mittarina megapikselit ovat kuitenkin harhaajohtava tapa ilmaista kuvanlaatua verrattuna pikseliresoluutioon.

http://kingcromb.deviantart.com